torstai 9. marraskuuta 2017

Masennuksen suosta ylös, omasta tukasta nostaen

Aika taas kirjoittaa tuntemuksiani. Toisinaan sitä kokee olevansa "maanpaossa omassa maassaan" kun sitä koittaa toipua masennuksesta ja moninkertaisesta hylätyksi tulemisen tunteen kierteestä. Se että yrittä hakea kestäviä ja rehellisiä ratkaisuja omiin ongelmiin etäännyttää. Tavallaan tuntee joka päivä ylittävänsä kahlaamon toisten luota koska ei halua jäädä toisten armoille. Toisten ihmisten rasittavat ajatukset johtavat ikävä kyllä helposti stigman kaltaiseen reagointiin ja omaan taantumiseen.

Se joka ei itse omaa taipumusta masentua. Hänen on vaikea. Kovin vaikea myötäelää masentuneen tuttunsa tai sukulaisen tukena. Ei ymmärrä ei kohtaa. Tunnistaa vain kiusallista erilaisuutta toiseen verrattuna, jonka senkin koittaa painaa alas häiritsemästä,....

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Orvon osa

Paljon on vettä virrannut Auran-joessa

Käytännössä faktisesti orpona mutta silti elossa. Elonkaari on mahdollisesti puolitien paikkeilla. Mietityttää mitä valmiuksia ja voimavaroja minulla on jäljellä, elämän ehtoopuolelle. Minulla on jälkikasvua jonka elämässä pyrin olemaan aktiivinen ja hyödykäs toimia.

Mitä olen saavuttanut ? Ensinnäkin olen yhä hengissä. On todellakin muistettava ettei se että yhä hengittää, ole itsestään selvää. Olen myöskin onnistunut olemaan läsnä,poikani elämässä vähintään 100 kertaa väkevämmin kuin oma isäni. Opiskellut lukiossa, ammatillisessa oppilaitoksessa sekä yliopistossa. Olen pystynyt valtavista vastuksista huolimatta kouluttautumaan kahteen ammattiin. Työskennellyt toisessa yli kymmenen vuotta ja toisessa yhä edelleen. Vaikka on lama ja paljon työttömyyttä. Olin samassa parisuhteessa yli 25 vuotta josta naimisissakin yli 15 vuotta. Pystyin omasta mielestäni tulemaan silloisen kumppanini tavoitteita tyydyttävästi ja olemaan hänelle aitona tulevaisuuden mahdollistajana. Olen pariin otteesen uusinneesta masennuksesta huolimatta tällä hetkellä töissä ja vähintäänkin siis työkykyinen. Olen pystynyt jakamaan arjen paineita liikunnallisella harrastuksella jossa olen edistynyt olen pystynyt myös ohjaamaan muita ko. lajin vakavan harjoittelun pariin. Olen pyrkinyt osallistumaan yhteiskunnalliseen toimintaan harrastusten, ammatillisten ja poliittisten vaikuttamiskanavien kautta. Ja sitä kautta parantamaan maailmaa.

Mitä siis kaipaan tai kadun? Virheitähän ovat tehneet kaikki jotka ovat elänet ja jotain tehneet. Mitä virheistä, omista ja toisten, ottaa opikseen lienee oleellisempaa kuin vieheiden välttely. Yksinäisyys tietysti rassaa. Onko se todellakin ihmiselle hinta joka on maksettava jos pyrkii toimimaan rehellisesti ja oikein? Olemaan uskollinen arvostamilleen asioille? Siihen on myös tyytyminen etteivät asiat ohjaudu niin kuin haluaa ja yrittää toimia. Tietty ajatus että matka on todellisuudessa merkittävämpi kuin perilletulo ja välitavoitteet ja niiden saavuttaminen. Sillä voimalla minkä olen saavuttanut ja hallinnassa pitänyt olen pyrkinyt eteenpäin. Onko ihmisellä muuta kuin aito ajateltu ja punnittu pyrkimys, tahto toteuttaa haaveitaan ja sitkeys ajaa itsensä toimintaan ja tekemiseen....?!?

maanantai 1. toukokuuta 2017

Toveruus-kumppanuudesta...?!?

Viimeaikoina olen jotenkin kiinnittänyt huomiota millaisia kaveruus/ parisuhdemahdollisuuksia on näytelmiin, TV-sarjoihin, elokuviin, sarjakuviin ja kirjallisuuteen kirjoitettu. No nämähän ovat tietty juonen yms kannalta "peruskauraa" jota tarinoissa ja narratiiveissä pitää ylensä olla.

Mikä pistää lukian/kuuntelijan /katselian tyytymään hahmojen väliseen asetelmaan? Mikä taas hakemaan juuri tietynlaisia, kipeita ja/tai viihdyttäviä asetelmia...?

Mielessäni on nyt Walking Dead, Tahdon asia ja Deadpool kohteet viimeisimpänä. Pystyvätkö em. esitykset tuomaan esiin parisuhdeproblematiikkaa vai onko odotus jopa liikaa meille reaalimaailman ihmisille? Pidin kovin Deadpool elokuvassa Wade Wilsonin ja Vanessan suhteen kuvauksesta. Koin sen toverilliseksi ja arvostavaksi tavalla jota en olisi osannut ko. elokuvassa odottaa. Ja Päähenkilön muuttuminen rujoksi mutantiksi sai kovin toisenlaisen ratkaisun kuin esim ihmenelosten möykky sai kokea. Minusta tässä oli juurikin paljolti tekemistä em. Ihmissuhteiden erillaisuuden kanssa. Siinä mihin ne pohjautuvat.

Rakastuminen luo kovan tarpeen mutta rakastaminen on tietty luonteeltaan aivan erillaista. Ja siinä kuin Rakastaminen mahdollistaa skeptisyyden itseä ja kumppania kohtaan, rakastuminen ei sitä tee. Se romahtaa pettymykseen tai jos se ei täyty riittämättömyyden tunteeseen. Viha kauna ja itsepetos ovat tavallisia väistömekanismeja.

Mutta nähdäkseni pääosa skeptisyydestä suhteen toverillisena kumppanin kanssa pitämisessä ei kohdistu kumppaniin vaan itseen. Siihen että edes jossain määrin kykenee falsioimaan omia vaikuttimiaan, arvojaan ja tunnekiehuntaa...

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Oudoksuntaa syrjinnästä ja sen käsitteistä

Hmmm, näin 2015 wappuaaton alla Lotta Aarikka niminen blogisti kirjoitti kokemastaan syrjinnästä blogikirjoituksen Aalto-yliopistossa. Asia koski sitä että TKK:n eräät "bile"-järjestöt nimiltään "Luolamiehet" "Sitsimiesliitto" ja "Vapaateekkarit" eivät edelleenkään ota naisjäseniä.
Aarikan blogikirjoituksessä oli ihan raikkaita näkökulmia ja hän vielä täydensi muutamalla asiaa seuraavalla kirjoituksella.
No hyvä näin.
Kuten voi kuvitella, asiasta käytiin wapun alla keskustelua jonta laajuudessa jota olisi ollut aika vaikeaa olla havaitsematta.
Ystaväni aloittii keskustelua aiheesta Paholaisen Asianajaja-blogin  faniryhmässä. Odotin kyseiseltä skeptisesti suuntautuneelta ryhmältä kiinnostavaa keskustelua ja vastasinkin siihen myös itse osallistuen kysymyksen herättyelyyn:
*  Kun kuljetaan jonkun asian suhteen harmaalla alueella, niin jos on mahdollisuus syrjintään - sitä varmasti tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Onko tapahtunut syrjintä sitten yksilöllistä vai kulttuurellista, se olisi hyvä selvittää.
Noh, tästä ei syntynyt mitään iksua keskustelua vaan lähinnä omien mielipiteiden inttämistä etc.
Aihe alkoi saada mielipiteitä josko naisia tarkoituksellisesti estettiin pääsemästä TKK:n vallan ytimeen kun heidä suljettiin ulos. Tästä seuraisi heidän kaventunut mahdollisuus liittyä ns DI-"hyväveliverkostoon"
Nämä yhteisöt ovat kuitenkin vain osa TKK:n yhteisötoiminnasta ja lähinnä keskittyneet ensisijaisesti "ördäämiseen" ja toissijaisesti ensisijaisen toiminnan rahoittamiseen ja mahdollistamiseen
Kysymys syrjitäänkö naistekniikan ylioppilaita sukupuolensa perusteella jäi minusta absurdiksi. Maassa jossa naisilla on oikeus opiskella DI-tutkiintoon, sitä tuetaan yhteiskunnan puolesta ja hellä on mahdollisuus osallistua oikeasti ja aidosti tärkeisiin opiskelijajärjestöihin TKK:ssa ja Aalto-yliopistossa, tämä väite syrjinnästä tuntui kovin tarkoitushakuiselta.

 Sittemmin Aarikka itse on saanut kärsiä kaikenmoisista ylilyönneistä joihin hänen blogissaan kirjoittama kritiikki ei minusta millään muotoa oikeuta.
Tuntumani on että on toimijoita jotka pyrkivät tekemään "sivistyneen" keskustelun ja "argumentit edellä" mielipiteen vaihdon yhä vaikeammaksi. Nämä eivät välttämättä ole edes kiistellyn mielipiteen vaihdon osapuolia vaan kaaosta ja karnevaalihenkeä suoltavia trollaajia. Toisaalta sähköisessä mediassa on jo mielipiteevääristelijöitä ihan riittämiin.

Todennäköistä lienee että kyseisten yhteisöjen jäsenyysrajoitus miessukupuoleen ei Suomen lainsäädännön mukaan täytä kriminalisoidun syrjinnän kriteeriä. Samaan aikaan esim Ev.Lut kirkossa työntekijöiden syrjintä sukupuolen tai heidän seksuaalisen suuntautumisen perusteella ja heidän työntekemisensä haittaaminen sallitaan.


Nyt kun jatkan tätä "vilttiin" jättämääni kirjoitusta on kulunut yli 500 päivää itse "jutusta". Nyt lienee selkeää että tapaus itsessään ei ollut kovinkaan merkittävä mutta ei sitä unohtaakaan pidä...

Entiteetit aisteissamme

Koen että elän sellaista vaihetta elämässäni jota Musashi kuvaisi "kahlaamon ylittämiseksi". Olen tietoisesti eristänyt itseäni hahmottaaksen sitä todellisuutta jossa olen nyt ja olen elänyt. Se että hankittu yksinäisyys on itse-ehtoista on minusta hyvin merkittävää. Nyt kun jokatapauksessa astelee henkisellä murtopinnalla, niin miksei, olisi valmis pistämään itseään lisää alttiiksi katarsiselle tulelle?  Missä määrin sitä hallitsee yllykkeitä ja virtauksia jotka muovaavat oman elämän reunaehtoja ja asettavat myös keskikaistan? Ko asiaa on NYT pakko jäsentää. Minusta ei voi luottaa siihen että,myöhemmin tulisi parempia tilaisuuksia siihen - josko tilaisuuksia tulisi ensinkään? Toivon itselleni sitkeyttä ponnistaa ja ponnistella....

torstai 25. joulukuuta 2014

Seme - Mitä se on?!? jotain syötävääkö?

Japanilaisiin budolajeihin liittyy olennaisesti käsite "seme". Puntaroin kykyni mukaan sitä.

Seme (japaniksi. 攻め
)
Semeä on vaikea selittää sanallisesti ilman sitä tukevaa harjoittelua ja opetusta. Kyseessä on subjektin tarkoituksellisesti luotu vaikutus toiseen subjektiin. Seme ei siis ole vahinko, eikä seme ole uhkailu tai uhoaminen. Seme ei myöskään ole sinänsä agressiivisuutta tai alistamista vaikka se toki voi sisältää kyseiset elementit. Ymmärtääkseni semessä on kyse toisen vakuuttamista omasta tahtotilasta. Toinen "vakuuttuu" siitä, muuten semeä ei ole olemassa.

Kendossa, iaidossa ja jodossa semen hallitsemisen oppiminen on olennainen osa kyseistä taitoa. Esimerkiksi kendossa edistyminen alkeista tarkoittaa että pystyy omalla semellään luomaan aukkopaikan (suki) toisen puolustuksessa ja vielä käyttämään tämän hyväkseen. Harjoittelu alkuvaiheessa kendokat siis avaavat aukkopaikkoja omassa puolustuksessaan ihan omaa hölmöyttään. Toisaalta kokemattomat vastustajat eivät niitä välttämättä edes huomaa. Ja vaikka huomaisivatkin eivät ehdi tai ossa hyödyntää tapahyunutta omaksi edukseen...

Voidakseen luoda semen (kendossa) on hallittava oma keskilinja, aistittava ja hallittava etäisyys vahvan hengen avulla. Tämä ei ole niin esoteerista kuin luettuna vaikuttaisi. Pikemminkin hyvin käytännönläheistä. Näiden seikkojen taitamisella rohkeasti voi suorittaa semen joka rikkoo vastapuolen henkisen ja/tai fyysisen asenteen. Tällöin ilmeentyy vastustajalla suki - aukko puolustuksessa joka on mahdollista hyödyntää. Mahdollisuuden hyödyntämiseen liittyy budokäsite tame. Tämä tarkoittaa aukkopaikan havaitsemista ja sen hyödyntämistä omalla toiminnalla.  On silti ymmärrettävä että tämän hyödyntämistaso ja tulos vaihtelee, johtuen lukuisista seikoista, mutta mahdollisuus on olemassa....

 

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Enzan no metsuke - ja miten se ilmentyy?

Jaa-ha, olen tässä pähkäillyt  Enzan no metsuke  käsitettä. Budoharjoittelussahan se käännetään kaukaisten vuorten katsomiseksi. Profaaneille paljastan että se tarkoittaa kykyä pitää kaikki omassa näkökentässä oleva myös havaintokentässä.

Käytännössä se ei tarkoita yksilö katseen keskittämisen puutetta vaan pikemminkin eräänlaista "anti"keskittämistä. Kyseessä on pikemminkin aivoissa kuin näköelimissä tapahtuva prosessi. Ihminen helposti yrittää kiinnittää katseensa tärkeään kohteeseen ja tapahtumaan. Sen seurauksena silmät yrittävät tarkentaa kohteeseen - ja samalla (tämä on tärkeää) myös - yhdessä kohteeseen liittyvän aivoprosessoinnin kautta. Kyseessä on siis aivoissa tapahtuva valinta jossa joku kohde arvotetaan ylivertaiseksi toisiin nähden. Tällöin muut tapahtumat - jotka myös nähdään - jäävät vähemmälle huomiolle. tai jopa kokonaan huomiotta, näkymättömiin.

Päinvastaista prosessia eli katseen 
"anti"keskittämistä, voi kuitenkin harjoittaa ja harjoitella. Mitä hyötyä tästä sitten on. Omasta ja ystävieni kokemuksesta sanoisin että paljonkin. Esimerkiksi budo-harjoituksessa aivojen tehokkaasti prosessoima havaintokenttä laajenee. Tällaista henkilöä on esimerkiksi vaikeampi yllättää koska hänen huomiotaan ei saada sidotuksi epäolelliseen disinformaatioon. Yksi esimerkki miten havaintokentän sitominen toimii ovat tavalliset estraadi taikatemput. Jotka ovat sinänsä harmitonta ja kiehtovaa viihdettä. Mutta samoja metodeja käytetään myös yleisesti huijaamiseen tai agression piilottamiseen.

Omakohtaisena esimerkkinä voisin esitellä sienestyksen. Jos metsäsieniä lähtee etsimään metodilla jossa hiljentää oman sisäisen dialoginsa, sienten löytäminen helpottuu. Miksikö? Koska metsässä on hämärää, liikkuminen on esteellistä ja haastavaa, maassa voi olla monenlaista kariketta ja lehtiä, kerättäviä sieniä muistuttavia mutta syömäkelvottomia tahi myrkyllisiä sieniä ja niin edespäin. Sienestäminen "sisäisen hiljaisuuden vallitessa" helpottaa olennaisesti kerättävien sienten muodon ja värin havaitsemista. Tässä en tarkoita "jököttäviä" näkösällä oleviä itiöemiä vaan esim suppilovahveroita, kanttarelleja, mustia torvisieniä ja matsutake eli tuoksuvalmuskaa. Tämä sisäinen hiljentyminen on juuri meditaatiolle tyypillistä ja osin selittää sen miten suomalaiset tuntevat virkistyvänsä luonnossa...

Liikenteessä enzan no metsuke on oleellisen hyödyllinen. Tällöin liikenteessä liikkuva hyödyntää esin näköaloja autojen ikkunoiden läpi ja pohjan ali, sekä pitää tausta ja sivupeilit näkökentässään samalla kun katsoo mihin on ajamassa. On helppo todeta miten tämän tilan herpaantuminen heti kaventaa havaitsemiskenttää.

Tämänkin vuoksi olen erittäin kiitollinen siitä että budoharjoittelu on kuulunut elämääni 2/3 elinajastani ja olen saanut, harjoitettua sen avulla tällaista selviytymistaitoa...